Wednesday, 13 July 2016

Ei enää vauva...

En olekaan pitkään aikaan kirjoitellut pikkuneidin kuulumisia... Itse asiassa viime kerrasta taitaa olla niin pitkä aika, että siinä välissä meidän vauvasta onkin tullut taapero. Lapsen kasvua ja kehitystä katsellessa huomaa ajan kulun vähän turhankin hyvin. Vielähän ihan hetki sitten hän oli vain pieni nyytti, joka vasta opetteli elämää tässä maailmassa ja nyt hän osaa jo vaikka mitä. Taapero, joka on nyt siis vuoden ja neljä kuukautta (16kk) on luonteeltaan iloinen ja hyväntuulinen, ei turhista narise ja itkeekin vain harvoin. Hän on erittäin hauska ja viihdyttävä. Hauskuutta tuovat sekä erilaiset ilmeet, että tarttuva kikatus. Myös aika vilkas vipeltäjä hänestä on tullut. Konttaaminen jäi melkeinpä kokonaan välistä ja nyt hän käveleekin täyttä häkää. Sekä etu, että takaperin. Takaperin kävely, joka on aika hiljattain opittu taito, on tosi jännää. Kävelemisen lisäksi hän rakastaa tanssimista ja aina, kun jostain kuuluu musiikkia pikku pylly alkaa heilua puolelta toiselle. Rytmi veressä siis. :) Myös varpailla seisominen on hauskaa ja näyttää muuten niin suloiselta.

Karjalaiset sukujuuret näkyvät parhaiten pienessä papupadassa hänen "juttelunsa" määrässä. Sanavarastosta löytyvät ne tutut äiti, pappa ja hauva. Niiden lisäksi myös isi, daddy, kissa, appa (=vaippa) sekä mummum (=mummi) ovat kovassa käytössä. Eläinääniä hän tykkää myös matkia ja kirja josta nappia painamalla voi niitä kuunnella on ihan parasta. Oma nenä, tukka ja suu löytyvät nykyään helposti, mutta suosikki on tietenkin napa. "Bapa, bapa, bapa..." Sekä oma napa, että muiden ovat kiinnostavia.


Motoriset taidot ovat kehittyneet kovaa vauhtia ja hän on varsinkin käsistään erittäin taitava. Pienetkin asiat poimitaan ylös helposti ja kaikkea muuta käsitellään nätisti paitsi kirjoja. Ne saavat aikamoista kyytiä... Typy tykkää lukea itse kirjoja ja katsella kuvia. Hänelle lukeminen sen sijaan on vähän haastavaa, koska hän ei meinaa jaksaa odottaa tekstin loppumista ennen kuin haluaa jo kääntää sivua. :) Sormiruokailu sen sijaan ei vaan ota onnistuakseen. Tai siis hän osaa syödä tiettyjä ruokia (leipää, maissinaksuja tms. kuivaa) oikein hienosti, mutta annapa paprikaa tai kurkkua ja se lentää heti lattialle. Voih! Vaatii kai vaan lisää harjoittelua. Kaikkea hän siis kyllä syö, mutta mieluummin muussattuna kuin isoina paloina.


Leluista kivoimmat ovat ne kirjat, kaikenlaiset pallot, traktori, jonka kyydissä on ukko ja peräkärryssä lehmä ja hevonen sekä koirapehmo. Koirat ovat suosikkeja kaikessa - kuvissa, tv ohjelmissa ja tietenkin oikeassa elämässä. Rattaista pikkuneiti haukkuu kaikille vastaantuleville koirille ja usein naurattaakin omistajia tällä hienolla taidolla. Kaikenkokoiset pallot lentävät jo yllättävän pitkälle pikkukäsistä. Onneksi palloa pelataan enemmän ulkona kuin sisällä. Äiti ja sisustus kiittävät. :) Televisiotakin, tai siis Netflixiä, katsotaan ja ehdoton suosikki on Pikku Prinsessa. Sen alkumusiikki on parasta tanssimusiikkia ja hauskat kissa ja koira ihania.


Ilmoitin hänet myös mallitoimistoon ja ensimmäiset isot kuvauksetkin on jo takana. Sen lisäksi, että tietenkin hän on super söpö ajattelin mallinhommien olevan hyvää esiintymisharjoitusta. Katsotaan nyt miten paljon hommia tulee... Ainakin hän on mallin mitoissa. Pieni tyttömme ei todellakaan nimittäin ole pieni vaan yllättävänkin pitkä. Yksivuotisneuvolassa hän oli 80cm ja siitä kolme kuukautta myöhemmin kontrollimittauksessa 83cm. Me emme kumpikaan ole kauhean pitkiä, joten neuvolassa ollaan tietysti ymmällään, kun tyttö kasvaa +2 käyrällä -1 sijaan. Kerroin kyllä pikkuveljeni olevan yli 190cm, mutta tietysti neuvola haluaa tutkia asiaa, joten tällä viikolla oli verikokeet ja ensi viikolla neuvola, jossa tulokset käydään läpi. Vähän hätävarjelun liioittelua minusta, mutta tutkikoot mitä haluavat.


Ainoa asia mikä tässä iässä pitäisi jo olla vähän paremmalla mallilla on nukkuminen. Hän nukkuu vieressäni, vaikka omaakin sänkyä on kokeiltu, mutta hän herää monta kertaa yössä eikä nukahda ennen kuin saa maitoa. Sitten hän kylläkin nukahtaa heti uudestaan. Tällä hetkellä on siis vain helpompaa, että hän on vieressäni, mutta kunhan yöheräilyt vähenevät niin oma sänky kutsuu. En oikein tiedä miksi hän herää vielä niin monta kertaa... :(  Voi tietenkin olla, että syynä huonoon nukkumiseen ovat hampaat. Niitä nimittäin tulee lisää koko ajan. Ylhäällä on jo kuusi ja alhaalla toiset kuusi hammasta. Olen jo aikaisemminkin miettinyt unikoulua ja nyt alkaa tuntua, että sitä pitäisi ihan oikeasti kokeilla, koska kyllähän tuossa iässä jo pitäisi nukkua täysiä öitä. Vai mitä?

Eiköhän tässä jo ollut aika paljon juttua, vaikka olisin toki voinut kirjoittaa vielä saman verran lisää. Sen verran mielenkiintoinen aihe tuo oma pikku mussukka on. Ha hah! Nyt on kuitenkin iltapuuron aika... Palataan asiaan taas joskus uudestaan. 

4 comments:

  1. Olipa mukava lukea näitä söpöliinin juttuja vaikka nähtiinkin juuri. Tsemppiä öiden kanssa! Meillä Roope (2v 5 kk) heräilee yhä joka yö ja Hillakin 2,5-vuotiaaksi asti...

    ReplyDelete
    Replies
    1. No, onpa mukava kuulla, että ei muillakaan nukuta täysiä öitä heti vauvasta. :D Ei sitä aina muista kaikkea kertoakaan, kun nähdään eli näin voi lukea enemmänkin kuulumisia.

      Delete
  2. Kivoja vaatteita tytöllä! Otitko ihan omatoimisesti yhteyttä johonkin mallitoimistoon vai miten tuo malliksi ilmoittaminen käytännössä tapahtuu?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Tiina. Ihan "tavallisia" ne vaatteet ovat, eivät siis merkkivaatteita, yhdistelen niitä vaan ehkä vähän erilailla kuin jotkut muut. :D Lähetin itse kahteen mallitoimistoon kuvia ja kerroin, että oltaisiin kiinnostuneita kokeilemaan mallin töitä. Vastauksen saanti kesti kyllä muutaman kuukauden... Eivät olleet aikaisemmin tarvinneet täydennystä listoille ja pitivät sitten isommat koekuvaukset kerralla.

      Delete

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...